Mikä on noni?

Noni on Rubiacae sukuun kuulava ainavihantapuu – yhtä aikaa hedelmiä ja kukkia. Se kasvaa monissa paikoissa ympäri maailmaa, jossa ilmasto on oikea. Puu pysyy vihreänä ja kantaa hedelmää ympäri vuoden. Puu voi parhaimmillaan tuottaa jopa tuhat kiloa hedelmää kuukaudessa ja juuret ulottuvat usean metrin syvyyteen. Tahitilla, Ranskan Polynesiassa ympäristö on nonipuulle mitä ihanteellisin koska maa sisältää korkeita määriä mineraaleja ja hivenaineita ja ilmasto on trooppinen ympäri vuoden. Ilma, vesi ja maa ovat äärimmäisen puhtaita, koska mitkään ympäristötuhot eivät ole koetelleet saaria. Nonipuu kasvaa siellä villinä suurella osalla saarien pinta-alasta.

Nonia on perinteisesti käytetty hyvinvoinnin vahvistajana, ruokalajina, ihon kosteuttajana sekä hiusten- ja kehon puhdistuksessa, sen monien hyötyjen vuoksi. Nykyajan tiede todistaa sen, minkä tahitilaiset ovat aina tienneet – noni on ehkä monipuolisin ravintokasvi mitä maa päällään kantaa.

Sukupolvelta toiselle

Tietoisuus nonin hyvistä ominaisuuksista on siirtynyt vanhemmilta lapsille lukemattomien sukupolvien ajan eteläisellä Tyynellä valtamerellä.

Vaikka noni oli laajalti käytetty ja ylistetty Ranskan Polynesissa, sen upeat salaisuudet pysyivät muulle maailmalle tuntemattomina tuhansia vuosia.

4000 – 2000 eKr:
Tuhansia vuosia sitten, sitten vaelsi ihmisiä upeilla outrigger-kanooteillaan Kaakkois-Aasiasta etelään Etelänmeren saarille, jota nykyään kutsutaan Ranskan Polynesiaksi. Tila kanooteissa oli arvossaan; he toivat mukanaan vain sen, mitä tarvitsivat selviytyäkseen. Perheidensä lisäksi he ottivat mukaansa pyhät kasvit, niitä olivat kookos, pandanus, taro ja kallisarvoinen noni, jota pidettiin elämän salaisuutena. Morinda Citrifolia (noni) oli arvokkaana lastina näissä kanooteissa sen terveellisten ominaisuuksien vuoksi. Se oli todellinen kanoottikasvien kuningatar ja he istuttivat sen uusiin kyliinsä.

Noni-kasvi menestyi hedelmällisessä maaperässä ja puhtaassa ilmassa. Muinaisissa ayurvedan teksteissä nonista kerrotaan nimellä ashyuka. Tämä sanskriitin kielen sana merkitsee pitkäikäisyyttä. Näiden tekstien mukaan noni tasapainottaa kehoa ja vakauttaa sen täydellisen harmonian tilaan.

Tahitilaiset käyttivät nonipuun hedelmää, juuria, oksia kaarnaa, lehtiä, kukkia ja hedelmiä eri yhdistelminä lähes 40 tunnettuun ja muistiin kirjoitettuun yrttikasviin. Morinda Citrifoliaa kutsuttiin siellä noniksi tai nonoksi. Polynesialaiset ovat aina pitäneet nonihedelmää välttämättömänä päivittäisessä elämässä sen energiaa antavan vaikutuksen takia.

500 eKr – 200 jKr:
Noni-hedelmiä kasvaa villinä. Niistä tulee Polynesian sivistyksen perusta. Kaikki noni-kasvin osat käytetään: hedelmät, lehdet, siemenet ja kuori. Noni-kasvi leviää koko Tyynenmeren alueella.

1769:
Kapteeni James Cook miehistöineen löytää Tahitin paratiisisaaret. He havaitsevat, että saarten asukkaat käyttävät runsaasti nonia.

1900-luku:
Viimein, 1900-luvulla kasvitieteilijät kiinnostuivat alkuasukkaiden menetelmistä ja alkoivat opiskella tätä merkittävää hedelmää.

Myös Yhdysvaltojen armeija, toisen maailmansodan aikana, tutki nonikasvin käytettävyyttä ja hyötyjä, ja se sisällytettiin sotavoimien kenttäselviytymisen käsikirjaan.

1955:
Tohtori Ralph Heinicke löytää noni-kasvin hyödylliset ominaisuudet tutkiessaan ananaskasveja. Hänen tutkimuksensa voivat johtaa kokonaisen toimialan perustamiseen. Tämä parantaisi miljoonien ihmisten elämää.

1993
Elintarviketutkija John Wadsworth matkustaa Tahitille tutustuttuaan tohtori Heinicken tutkimuksiin. Hän varmistaa, että noni-hedelmää on saatavissa riittävästi kaupallista käyttö varten. Hän tapaa paikallisia asukkaita ja hallituksen edustajia sekä tutkii historiallisia asiakirjoja kirjastoissa. Hän huomaa, että muinaiset väitteet pitävät paikkansa. Kaikkien tutkimustulosten mukaan nonilla on hämmästyttävät mahdollisuudet.

“Kaikista tutkimistamme paikoista, Ranskan Polynesia osoittautui tuottavan korkealaatuisinta hedelmää, yltäkylläisesti.”
– Stephen Story, yksi Tahitian Noni Internationalin perustajista.

Tahitian Noni Internationalin historia.